Kommunikaatio

The Mask

”Always  a mask
Hels in the slim hand whitely
Always she had a mask before her face –
Truly the wrist

Holding it lightly
Fitted the task:
Sometimes however
Was there a shiver,
fingertip quiver,
Ever so slightly –
Holding the mask?

For years and years and years I wondered
but dared not ask.
And then –
I blundered,
looked behind the mask,
To find
Nothing –
She had no face.

She had become
Merely a hand
Holding the mask
With grace.”

(Tuntematon kirjoittaja. Kirjasta Myötäelämisen taito – johdatus väkivallattomuuteen)

Loistava kirja kommunikaatiosta ja myötäelämisen taidosta on Marchall B. Rosenbergin kirja Nonviolent Communication (Myötäelämisen taito – johdatus väkivallattomuuteen).

Suosittelen lämpimästä sitä kaikille, jotka haluavat oppia saamaan aidon yhteyden toisiin ihmisiin ja oppia kommunikoimaan selkeästi.

Erityisen riemastuttava oli kohta jossa sanottiin että ”Älä tee mitään, mitä et todella halua!”. Tietoisuus valintojemme takana olevista tarpeista ja tekojemme motiiveista, voi vapauttaa meidät tekemään elämästämme nautittavampaa niin itselle kuin muille. Onko siis tekemisieni takana velvollisuus, pakko, pelko, syyllisyys tai häpeä. Hyödyllistä oli miettiä näitä ns. ”oman elämän pakkoja” ja pohtia mitä niistä voisi jättää kokonaan tekemättä ja  miten ne voisi muotoilla muotoon ” Minä valitsen ___, koska haluan ___.

Tämä oli vain pienen pieni itseäni ilahduttava kohta kirjassa, joka on täynnä sanomaa ja ajattelemisen aihetta. Jospa tänäänkin voisin jättää jonkin ikävystyttävän ”velvollisuuden” tekemättä!

———————————————————

Pari päivää sitten riitelin rajusti miesystäväni kanssa, tunsin kuinka verenpaineeni kohosi ja kihisin raivosta – muistan vain miten ”pimahdin” ja heitin kädessäni olleen tavaran lattialle, paiskoin ovia ja tunsin itseni loukatuksi. Jälkeenpäin ihmettelen vain, miten vaikeaa on hillitä raivoaan – juuri silloin kun on päästänyt itsensä jo pyörremyrskyn mukaan. Kaukana on rationaalinen, objektiivinen tai empatiakykyinen aikuinen. Hetken päästä raivon laannuttua, tunsin itseni vain tyhmäksi. Non violent communication kehottaa tässä tilanteessa, hengittämään ja olemaan hiljaa. Se olisikin ollut viisasta. Miten lapselliseksi tunsinkaan itseni pian riidan jälkeen. Pohtiessani väkivallattoman kommunikoinnin ohjeita, ihmettelin vain itsessäni noussutta häpeän ja tahdonvoiman puutetta. Miksi sen noudattaminen tai soveltaminen on niin tajuttoman hankalaa? Onko oma egoni niin suuri, etten kykene arvioimaan sanojani ja miettimään omia enkä toisen tunteita riitamyllerryksen takana?

Lopultakin kun kyse on ”vain” 1) pysähtymisestä ja hengittämisestä, 2) omien arvostelevien ajatusten tunnistamisesta 3) vastapuolen kuuntelusta ja empatian antamisesta toiselle (kuuntele tarpeita sanojen takana) 4) omien tarpeiden tunnistamisesta 5) omien tunteiden ilmaisemisesta ja tyydyttämättömien tarpeiden ilmaisemisesta. Lista on sittenkin aika pitkä ja vaatii paljon soveltajaltaan. Etenkin toisen kuunteleminen ja empatian antaminen – miten haastavaa onkaan olla aidosti läsnä (vaikka raivostuttaisi) ja yrittää kuunnella toisen puheen takana olevia huolenaiheita, pelkoja, toiveita, pettymyksiä. NVC:n mukaan raivo hellittää kun emme keskity puhujan sanoihin, vaan nimenomaan sanojen takana oleviin tunteisiin. Huh, onko näin? Tätä pitää testata.

Sorrun usein myös ikävään kielenkäyttöön ja käytän epätarkkoja ilmaisuja ”aina, et koskaan, ei kukaan, ei mikään, ikinä…” Sen sijaan kun voisin ilmaista itseäni tarkasti ja havainnollisesti. Abstrakti puhe ja yleistäminen ovat sudenkuoppia, joihin lankean liian usein ja kerta toisensa jälkeen.

Lieneepä NVC:ssä pätevän sama totuus, kuin monessa muussa – että aloitettuasi jotain uutta, tunnet itsesi aluksi hyväksi ja eteneminen on nopeaa. Hetken päästä kuitenkin kehitys tyssää tai tunnet meneväsi takapakkia. Harjoitusta jatkettaessa kehitystä alkaakin taas yhtäkkiä tapahtua. Näin tapahtuu itselleni tanssissa, toivottavasti tässä pätee sama.

Lisää aiheesta voi lukea Suomen NVC-sivustolta!

***

Konkretiaa oppimiseen – kiitos! En ole ehtinyt opiskelemaan aihetta, mutta tarkkailen omaani että toisten kielenkäyttöä nykyisin enemmän – kuulen ja panen merkille kun joku käyttää sanoja ”aina”, ”et koskaan”, ”ikinä”, ”taas”, jne.  Käytän edelleen itse näitä paljon, mutta huomaan sentään että näitä lipsuu tuon tuosta suustani.

Jälleen kerran huomasin loukkaantuneeni kun toinen osapuoli sanoi minulle että ”minusta/minulle  on työlästä, kun sinä…”. Mietin miksi tämä tuntui minusta loukkaavalta. Koin että sanat arvostelivat minua  ( ”työläältä, kun sinä” ). Ehkä asian olisi voinut ilmaista vaikka jotenkin seuraavasti:  Huomaan että täällä on jatkuva puheensorina, se tuntuu minusta hermostuttavalta – ja tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta nyt voidakseni… voisitko ystävällisesti…? Tässä tapauksessa lauseessa ei ole toista henkilöä arvottavia tekijöitä ja voisin kuvitella, että jos asian olisi muotoillut näin –  en olisi ehkä tuntenut sitä niin loukkaavana.

Ei ole helppo miettiä, miten asian voisi ilmaista NVC-periaatteita noudattaen. Yksi ohjenuora on puhua omista tunteista (eikä puhua toisen tunteista tai teoista!). Eikä siis käyttää toista arvottavia sanoja omien tunteiden ilmaisuun. Päätinkin  kerätä seuraavaksi sanoja, jotka ilmaisevat hyvin aitoja tunnetiloja (ilman syytöstä tai toista arvottavia sanoja). Tämä oli kuitenkin haastavaa – ilmaisevatko seuraavat mielestäsi aitoa tunnetta (ilman syytöksiä)?

Tuntui rasittavalta, tuntui työläältä, minua raivostutti, minua stressasi….

Kielteisiä tunteita:   (älä sano: minua ärsyttää kun sinä.…)

surullinen, vihainen, epävarma, masentunut, hermostunut, pelokas, ristiriitainen, väsynyt, uupunut, jännittynyt, pettynyt

Myönteisiä tunteita:

iloinen, innostunut, energinen, helpottunut, onnellinen

Joni Aikio on tehnyt opettajaopintojensa kandityön liittyen NVC:hen koulumaailmassa. Hänen tekemänsä havainnollinen Prezi- esitys NVC:stä on nähtävillä täällä. Jonin ja Sami Tolosen web-sivusto ”Vuorovaikutustaitoja opettajille” on kandityöstä syntynyt blogisivusto. Se on loistava perusesitys NVC:stä kiinnostuneille, Etenkin sivuston sovellukset (kokemuksia) kohdassa avaavat hyvin miten käytännössä NVC:tä on sovellettu.

Sivustolla on kattava listaus tunteiden ilmauksista, johon kannattaa tutustua lähemmin!

Palataanpa vielä omiin kokemuksiini.

On yllättävän vaikeaa erottaa mikä on ”aito” tunnetila ja missä piileekin toisen syyttely tai jotain muuta. Riitatilanteessa tunnistin hyvin, mikä oli oma tulkintani toisen sanomasta – mutta toisin päin joutuukin pohtimaan tarkemmin – sisältääkö nyt käyttämäni sana itseasiassa syytöksen.

Toisaalta kysehän on aina  myös minun tekemästäni tulkinnasta – ts. tulkitsen asioita ja valitsen miten kuulen asioita. Pitäisi myös siis keskittyä siihen mitä toinen sanoi ja tulkitsenko sitä tahallisesti/tahattomasti itseäni vastaan?

Toinen vaikuttava seikka on tapa jolla asioita sanotaan. Elekieli ja äänen sävy usein ovat paljon tehokkaampia viestin välittäjiä kuin itse sanat. Myös tästä haluan tietää lisää, sillä NVC keskittyy paljon sanoihin ja käsitteisiin. Miten NVC:ssä huomioidaan asenteet, elekieli, äänen painot ja koko sanaton viestintä ylipäätään?

Advertisement