Säästäminen on ollut riidan ja puheenaihe meidän perheessämme jo jonkin aikaa minun jäätyä hoitovapaalle. Hoitorahalla ei juurikaan syödä ulkona tai shoppailla. Eikä ole tarkoituskaan. En kuitenkaan ole tyyppiä, joka nauttisi hitaiden kotiruokien valmistamisesta, säilömisestä, käsitöistä tai tarjousten perässä juoksemisesta. Oikeasti edulliset, helpot ja nopeasti valmistuvat kotiruokareseptit sen sijaan kiinnostavat. Siis sellaiset joihin kuluu aikaa maksimissaan vartti. Kaupassakäynti ei myöskään ole koskaan ollut intohimoni, mieluiten ostaisin ruat netistä kotiinkuljetettuna, mutta kovin ovat kalliita nämä palvelut vielä. Olenkin harkinnut ruokalistan tekoa koko viikoksi kerrallaan ja jossain edullisessa automarketissa käyntiä kerran viikossa. Nykyään saan juosta lähikaupassa vähintään jokatoinen päivä ja sehän rassaa..
Marttojen sivuilta löytyi ruokalistat useiksi viikoiksi, mutta reseptien helppoudesta ja nopeudesta en tiedä. Halpaa ruan pitäisi kyllä olla. Yksinkertaisten reseptien keittokirja on siis vielä kadoksissa, joten jos tällaisesta tiedät niin vinkkaa ihmeessä urbaania kotiäitiä!
Ruokakassien hintavertailujen mukaan edullisin ruoka taitaa löytyä Lidlistä. Toinen juttu sitten on, kuinka eettisesti oikein on ostaa tästä parjatusta kauppaketjusta. Mutta jos käteen jäävien eurojen määrä on tärkeintä, niin onko vaihtoehtoja?
Nuukuus tai kitsastelu, kuulostaa ikavaltä. Ekologinen ajattelu ja elamantapa sen sijaan vaikuttavat trendikkäältä. Kirpparit ovat (onneksi) lemppari ostopaikkojani – tosin kirpparikierroksilla kuluu aikaa kovin paljon. Mielikirppikseni Helsingissä on Pelastusarmeijan kirppis Töölössä. Hyviä löytöjä olen tehnyt myös kotinurkilla Nummelan ja Lohjan kirpputoreilla. Ostan lähes kaikki vaatteeni sekä itselleni että tyttärelleni kirppareilta. Lelut ja lastentarvikkeet ostan myös yksinomaa kirppikseltä ja huutonetistä.
Viime aikoina olen innostunut ostamaan myös sisustustavaroita ja huonekaluja. Patinoitunut pinta ja kuluneisuus ei haittaa, pikemminkin päinvastoin! Pienistä kädentaidoista olisi kyllä apua, mutta oma kiinnostukseni ei ole vielä riittänyt ompelu- ja entisöintitaitojen kursseille…
Viime viikolla Tukholmassa ollessani katselin televisiosta amerikkalaista tosi-TV sarjaa ”till Debts do us apart”. Mielenkiintoinen ohjelma pariskunnista, joiden rahankäyttö halutaan saada kuriin. Konsultti tuli näiden pariskuntien kotiin, selvitti minne rahat perheessä katoavat, takavarikoi luottokortit ja budjetoi tiukasti seuraavan kuukauden menot. Tuliskohan tuo konsultti meille..?
Ei ole montaakaa päivää siitä, kun kiroilin ruoanlaittamisen ja kaupassakäymisen taas alimpaan…h..vettiin. Olenko itsekäs pullamössösukupolven edustaja kun kaikki ruokaan liittyvät kotityöt herättävät minussa tällaisen vastarinnan. Siivoaminen on itselleni ok, sais vaan ne ruat kotiin kuljetettuina ja mieluiten valmiiksi laitettuna, ekologisista luomuraaka-aineista…
Tämä paatoksellinen paasaus tästä aiheesta saa ajattelemaan että onko kentien kyse omasta epävarmuudestani ja siitä, että yritän päteä jollakin sellaisella alueella joka on itselleni tärkeiden ”muiden” silmissä (muka) arvostettavaa. Voisinko luopua näistä roolipaineista (vai mitä sitten lienevätkään) ja elää oman näköistäni elämää. Tehdä sitä, mikä tekee minusta onnellisemman ja mukavamman ihmisen myös muille. Minusta on mukavampaa tanssia, tavata ystäviä, kirjoittaa, lukea, siivota(!), pestä pyykkiä(!), haaveilla, organisoida, nukkua, joogata, katsoa tv:tä, surffata netissä, opiskella… sen sijaan että valitan ruoanlaitosta ja kaupassakäymisestä. Valitettavasti vaan ne ovat pieniä pakkoja elämässä selviämiseksi, mutta kai vaihtoehtoja on olemassa. Vai onko? Valmisruoat on onneksi keksitty. Ehkä jonain päivänä minulla on sitten varaa ostaa sitä ekologisesti valmistettua luomuruokaa lähikaupastani ja saan ruokakassin kerran viikossa kotiovelleni. Haaveet kantavat.
Nyt pitäis muuten keskeyttää tämä löpinä, tyttäreni päiväuniaika alkaa olla lopussa.
Juhuu säästäminen ja kestävä kulutus! Lähetäthän omat vinkkisi ILOISESTA säästämisestä!
Jonna Hagelberg 