Ajatuksia ajankäytöstä

Mikään ei ole olennaisesti muuttunut viime kirjoittelusta (onko minulla aikaa). Tuntuu että vuorokauden tunnit eivät riitä. Aikaa on kuitenkin jokaisella tasan yhtä paljon – itse päätämme siitä miten sen käytämme ja miten suhtaudumme siihen. Mistä johtuu, että kulutan aikaa turhan päiväiseen, esimerkiksi itselläni on edelleen tapana surffata netissä – mikä ei todellakaan suo pitkällä tähtäimellä kovin suurta mielihyvää eikä hyötyä. Väsyneen päivän jälkeen saatan juuttua tietokoneelle pariksi tunniksi – milloin mitäkin ”muka” etsimään. Saatan löytää jotain mielenkiintoista (artikkelin, tuotteen, juorun, tms.)  mutta kulutettuun aikaan nähden – se ei lisää onnellisuuttani tai tyytyväisyyttäni. Pikemminkin päin vastoin. Väsyneenä ja huonovointisena kaadun sänkyyn, tietoisena siitä että olisin paljon enemmän tarvinnut syvää unta näinä tunteina.

Olen löytänyt hyvän kysymyksen itselleni. Kun huomaan että olen eksynyt taas ajatuksissani mitä ihmeellisimmille sivustoille – enkä tosiasiallisesti tunne mitään mielihyvää – pikemminkin pakenen jonkin sortin todellisuutta virtuaalimaailmaan. Kysyn itseltäni nykyään: Mitä etua tai hyötyä tästä on minulle, voinko 10 vuoden kuluttua muistella tyytyväisenä tähän käytettyä aikaa?  Voin vain todeta silloin, että nyt on parasta pysähtyä ja miettiä mitä pakenen ja miksi – ja hengittää syvään ja kysyä mitä todella haluan (nyt ja huomenna tai silloin 10 vuoden päästä).

Todellinen läsnäolo, tyttäreni tai ystävieni kanssa tai mielenkiintoisen kirjan, lehden luku, tai elokuvan katselu, perheen kanssa vietetty aika, opiskelu, mielekäs harrastaminen – näihin sijoitettu aika tuntuu oikealta ja voin kokea tyytyväisyyttä itseeni ja ajankäyttööni. En väitä että surffailu tai muu olisi yhtään huonompaa, tärkeintä on tuntea itse missä mennään ja tehdä hyvällä mielin asioita. Jokainen meistä päättää omasta ajastaan ja ajankäytöstään. Arvomme, preferenssimme, kiinnostuksemme kuin myös puolustusmekanismimme ovat erilaisia.

Eräänä iltapäivänä haettuani tyttäreni päiväkodista, etsin käsiini naistenlehden ja laitoin kahvin tippumaan. Juuri se tuntui oikealta sillä hetkellä. Tovi näin vietettyä aikaa, hetki itsekkäästi itselleni varattua aikaa ja kykenin taas palaamaan siihen hetkeen, olemaan hiukan paremmin läsnä ja jatkamaan arkisia rutiineja.

Taas kerran päädyn samaan, tarpeisiimme ja niiden kuunteluun. Tyytymättömyys ja itsensä laiminlyöminen tässä suhteessa ei kanna kauas. Vielä kun oppisimme ilmaisemaan tarpeitamme rakentavasti. Huh, kommunikaatiosta toisella kertaa 🙂

ps. vinkin kysymykseeni ajankäytöstä sain Timo Lampikosken kirjasta ”Vähemmän on enemmän” (2001).

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s