Aloitin tämän blogin pari kuukautta sitten, opiskelusyistä ja sitten mielenkiinnosta. Pari viimeistä päivää olen miettinyt blogin funktiota. Alunperin kirjoitin tätä blogiani kootakseni tänne mietteitäni prostituutiosta ja naiskaupasta. Sen jälkeen se laajeni päiväkirjaksi – jonne kirjoittelen sinkoavia ajatuksiani ja yritän saada niihin jotakin tolkkua. Ennen kirjoitin päiväkirjaa. Toki vieläkin joskus kirjoittelen päiväkirjaan kaikkein intiimimpiä asioitani, mutta loput rustaan jo nykyisin tänne. Blogin taustalla lienee tosiaan pieni toive siitä, että ehkäpä joku joskus sattuu lukemaan tätä. Toisaalta blogiin on helppo koota itselle tärkeitä linkkejä ja muistuttaa itselle asioista, jotka merkitsevät jotakin (tai joiden eteen haluaa tehdä töitä).
Blogi toisaalta ajaa vähän samaa hommaa kuin Facebook. Huomaan usein hiljaisella hetkellä (kun toisaalta kotityöt huutaa taustalla) ottavani kupin kahvia ja istahtavani Facebookin ääreen lukemaan ystävien ja tuttujen kuulumisia tai selaamaan julkaistuja kuvia tutuista (ja vähän tuntemattomistakin). Jonkinlaista sosiaalista tarvetta tämä toiminta täyttää. Kuinka monta kertaa olen kuullut ihmisten pohtivan sitä, näkyykö oma surffailu Facebookissa toisille – toisin sanoen näkeekö se henkilö itse jonka profiilissa on vieraillut, kuka on käynyt ja kuinka usein. Ja se huono omatunto… ne tekemättömät kotityöt ja kesken jääneet opinnot… Eihän kallista aikaa sovi tuhlata juoruiluun Facebookissa tai tyhjänpäiväistä liibalaata kirjoittamalla blogiin!?
Mahdanko olla ainut joka kokee syyllisyyttä, samalla kun tuntee suurta mielihyvää? Hih 🙂
Ihanaa päivää kaikille!
Jonna Hagelberg 