Onni. Henkinen kasvu. Mikä on oikeasti tärkeää?

Hesari kirjoitti ma 31.8. että onni ja terveys tulevat sisältä. Osteopaatti Arto Loden mukaan elämä on  mielen ja kehon saumatonta yhteistyötä ja sitä lukiessani en voinut muuta kuin nyökytellä itsekseni.

Tunteiden ja muistojen kiinnittyminen fyysiseen kehoomme, lihaksistoon tuntuu luonnolliselta. Alitajuntaan ne jäävät väistämättä. Vauvana kokemamme vääryys ei unohdukaan, vaikka emme muistakaan tapahtumia. Esimerkiksi pelko jätetyksi tulemisesta varastoituu kehoomme. Emme vaan ole tietoisia tästä.

Tunsin jotain vastaavaa erään kerran, kun läheinen ihminen hieroi minua. Läsnäoleva, energinen hieronta herätti tunteet ja kyyneleet pintaan. Tunsin miten syvältä hieronta kosketti minua. Miten kauan olin hävennyt itseäni (ja juuri tätä hierottua kohtaa itsessäsi) ja miten vaikeaa olikaan kokea toisen kosketus ja rakastava hyväksyntä.

Kuulin reilu kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran Rosen-menetelmästä. Tässä kehon ja tunteiden välinen yhteys tunnustetaan. En ole kokeillut, mutta menetelmä kuulostaa lupaavalta. Helsingistä näyttää myös löytyvän useampi pätevä terapeutti. Toinen vaihtoehtoinen menetelmä josta olen myös kuullut, on frigörande andning, vapauttava hengitys. En tiedä tästä juurikaan, mutta käsitykseni mukaan hoidossa hengityksen kautta voidaan saavuttaa yhteys syvimpiin tunteisiin – niihin tunteisiin jotka estävät meitä elämästä vapaasti. Jos joku tietää missä tällaista hoitoa tehdään Helsingissä, niin infotkaa toki!

Hesarin artikkelissa Lode esitti myös, että teemme usein juuri sitä, mikä meille on helppoa ja vaivatonta valmiiksi. Esimerkiksi joustavat ihmiset ovat innokkaita venyttelemään.

Jospa ottaisinkin haasteen ja tekisin jotain, mikä ei ole itselleni luontaista. Jotain joka tuntuu pelottavalta ja jopa vastenmieliseltä. Aloittaisinko esim. teatteri-ilmaisun tai koripallon (esiintyminen on pahin mahdollinen mörkö kouluaikaisen joukkueurheilun lisäksi). Äikän maikka sai myös aikaan kammon kirjoittamista kohtaan. Tämän haasteen otin vastaan aloittaessani tämän Blogin. Terkkuja vaan Lohjan lukioon Pirkolle! Vosin mennä myös harjoittelemaan väittelyä jonnekin. Siinä myös yksi pahimmista painajaisistani. Seksuaalista itseluottamusta voisin harjoitella lisää tantrakurssilla. Taannoisilla kursseilla kävin läpi omia kipupisteitäni. Jälkeenpäin voin vaan sanoa että ihanaa oli, vaikka olipahan rankkaa!

Onni siis on jollakin tavalla tekemisissä oman kasvun kanssa. Henkisen kasvun, omien rajoitusten voittamisen kanssa. Näin ainakin minulla.

Mutta takaisin Hesarin artikkeliin, Tommy Helsten puhui rakkaudesta ja pelosta. Tämä oli kuin suoraan kirjasta ”Keskusteluja Jumalan kanssa”. Voimme valita pelon tai rakkauden. Kaikkien valintojemme, tekojemme ja sanojemme takana on joko pelko tai rakkaus. Helsteniä en ole lukenut vuosiin, joten tätä voisin opiskella lisää. Tosin pelkistetty ajatus rakkaus-pelko tuntuu aika yksioikoiselta. Silti kiehtova ajatus.

Marika Borg taas otti esille ihmissuhteiden neljä tärkeää K:ta. Kuuntele, kannusta, kysy ja kunnioita. Viidetenä hän mainitsi tärkeän kiitollisuuden. Ei huonoja nämäkään.

Muita arjen filosofeja olivat Hesarin lukijoiden mielestä olivat mm. rovasti Liisa Tuovinen, Helinä Siikala, Krstoduli (Anna-Leena Lampi),  Christina Andresson, Eeva Kilpi, Anne Fried, Kirsti Norkamo, Pirjo Pohjoisniemi, Tapio Kangasniemi, Irma Rautavaara, Ros Wayland, Yvonne de Bruyn, Maija Paavilainen, Pirkko Lahti ja Hilma Mikkola.

Itse en tunnista näistä kuin muutaman, mutta tärkeintähän on että kukin löytää oman ohjenuoransa elämälleen. Olipa sen kertoja itse tai joku muu.  Itse voisin listata kasan ystäviä ja tuttuja  jotka inspiroivat eläämääni jatkuvasti. Kuka olen kohdassa viittasin toisentyyppisiin esikuviini. Ihailen mainitsemieni julkishenkilöiden draivia, elämäntyötä, karismaattista persoonaa ja otetta asioihin.

Mutta kerro minulle ja muille mikä on sinun syvimmän onnellisuutesi salaisuus!